NetPaper - SMMS - Suomen Maaseutumusiikkisanomat 1/2011 s. 10-11

<body> <div> <h1><a href="http://julkaisut.netpaper.fi/nf1401/smms-suomen-maaseutumusiikkisanomat-12011-s10-11">SMMS - Suomen Maaseutumusiikkisanomat 1/2011 s. 10-11</a></h1> <p><small>Folk Uke</small><br /> <br /> <strong>Folk Uke (omakustanne, 2005) Tonight You Belong To Me // Shit Makes The Flowers Grow // Knock Me Up // Fences // Try To Say Goodbye // I Still Miss Someone // In Case We Die // Motherf***er Got F***ed Up Teksasista tuleva Folk Uke on mielenkiintoinen tuttavuus. Kahden nuoren naisen akustinen duo esittää ukulelet ja kitarat aseinaan varsin perinnetietoista countrya. Heidän lyriikkansa eivät kuitenkaan kaikin paikoin noudattele niitä perinteisimpiä linjoja. Ihmissuhteet ovat olleet countrymusiikin tärkein aihealue aina, mutta Folk Uke on löytänyt lauluihinsa kiitettävällä tavalla omaperäistä näkökulmaa. Itse innostuin aiheesta törmättyäni sattumalta Shit Makes A Flowers Grow -kappaleeseen. Heleästi laulettu ralli, jonka avaussäkeistössä kerrotaan vapaasti suomennettuna, että ”Älä anna ihmisten väittää ettet kelpaa mihinkään. Sinunkin elämälläsi on tarkoitus, koska paska saa kukat kasvamaan”. Saman teeman ympärillä pyöritään hieman vajaa kolme minuuttia näppärin ja päähän soimaan jäävin tuloksin. Tokihan tuollaiseen lauluun törmääminen suorastaan vaatii lisätutkimuksia. Pian sainkin selville, että neitokaisten nimet ovat Amy Nelson ja Cathy Guthrie. Tässä kohtaa aloin sherlockmaiseen sävyyn aavistella heiltä löytyvän musiikillista perhetaustaa hieman enemmänkin, eikä aikaakaan kun ilmeni että aavistukseni oli osunut oikeaan. Amy on Willie Nelsonin jälkikasvua ja Cathyn isä on puolestaan Arlo Guthrie. Molemmat isukit myös vierailevat käsiteltävänä olevalla levyllä soolokitaristeina ja Willie laulaa välillä taustojakin. Levyn parasta antia ovat ehdottomasti bändin omat piisit. Lainoina kuultavat Johnny Cashin I Still Miss Someone ja oldiessävelmä Tonight You Belong To Me toimivat toki nekin hienosti. Molemmista on kuitenkin vuosien saatossa kuultu jo niin monta eri versiota, että varsinaisesti mitään uutta näihin ralleihin ei nyt tuoda. Ehkäpä lainamateriaaliksi pitäisi laskea myös Cathyn äidin Jackie Guthrien kirjoittama Try To Say Goodbye. Se on perinnetietoisen kau</strong><br /> nis countryralli, joka saa arvoisensa tulkinnan. Vaikka Folk Uken oma materiaali on paikoittain kovin huumoripitoista, niin silti he esittävät kaikki laulut yhtä tosissaan ja herkästi tulkiten. Vitsejä ei lähdetä esityksellä pätkääkään alleviivaamaan ja juuri siinä koko touhun suurin viehätys piileekin. Duo on tehnyt yhteistyötä myös muiden countrysuuruuksien jälkikasvun edustajien kanssa. Tarinan alussa mainitun ”lannoitelaulun” kirjoittajista yksi on nimittäin Kris Kristoffersonin ja Rita Coolidgen tytär Casey Kristofferson. Waylon Jenningsin poika Shooter Jennings puolestaan duetoi neitokaisten tuoreella digisinglellä I Miss My Boyfriend (Will You Hit Me?). Sekin laulu jatkaa Folk Uken arvelluttavaa ja radioon kelpaamatonta linjaa varsin mallikkaasti. Folk Uke luottaa ilmaisussaan fiilikseen paljon enemmän kuin soittotaitoon, tai näppäryyteen. He laulavat hienosti yhteen ja osaavat soittaa kylliksi omiksi tarpeikseen. Duo itse ilmaisee asian nettisivuillaan niin, että bändin lempisoinnut ovat C, F ja G.<br /> <br /> <small>Andres Roots</small><br /> <br /> <strong>Roundabout (Roots Art Records, 2010) Duck Soup // Lemon Days // Southern Sky // Shades // Flowers // Dead Man Stomp // Redecoration Day // Thru The Valley // Homesick Sam // Brothers Grim // Watcha Do // Stick With You Virolaisen Bullfrog Brownin kitaristina tutuksi tullut ja monesti Suomessakin vieraillut Andres Roots julkaisi viime syksynä ensimmäisen soololevynsä Roundabout. Materiaalista saatiin esimakua jo viime keväänä, kun Eric Gebhardtin kanssa tehty Redecoration Day ilmestyi singlenä. Koukuttavan kitarariffin varassa pyörivä ja äänimaisemaansa lisäväriä Uku P̈üttseppin trumpetista saava piisi herättikin tehokkaasti mielenkiinnon. Hieman ennen pitkäsoiton julkaisua päivänvalon näki vielä toinenkin single. Nyt vuorossa oli suomalaisen Black River Bluesman & Bad Mood Hudson -duon kanssa taltioitu Watcha Do. Hienosti toimii tämä toinenkin lohkaisu. Melodialtaan jonnekin kuusikymmenluvun loppupuolen bluesrockin suuntaan suunnistavan laulun rumpukomppi on sopivasti Bo Diddleyn henkinen. Sen päälle BRB:n baritonisikarilaatikkokitara mouruaa mojovan meiningin ja Roots viimeistelee keitoksen slidellaan. Jos singlet nostivat odotukset korkealle, niin pitkäsoitto kyllä ne sitten lunastikin. Heti avauksena nauttivasta ”alkukeitosta” lähtien on selvää, että nyt ei kuljeta kaikkein tallatuimpia polkuja, mutta ei myöskään poiketa liian kau</strong><br /> aksi merkityltä reitiltä. Reilun minuutin mittaisessa avausinstrumentaalissa Rootsin yksikielinen didley bow ”rullaa ja tumppaa” vikkelän huilun kanssa kebapin makuisiin tunnelmiin. Edellä mainittujen nimien lisäksi levyn teossa on ollut mukana nippu mielenkiintoisia soittokavereita. Eksoottisimmat sävyt kokonaisuuteen tuo yllättäen Jantso Jokelin Suomen Turusta. Hän soittaa sopivasti itämaihin vivahtavaa huuliharppua useammassakin kappaleessa ja tämän lisäksi tuo Lemon Daysiin hieman perinteisestä bluesilmaisusta eriävää sävyä beatboxaamalla. Skotlantilainen punk-blues artisti Dave Arcari laulaa pari piisiä rouheaan tyyliinsä. Southern Sky kulkee tutulla raivolla ja jälleen Jokelinin harppu saa runsaasti soolotilaa. Dead Man Stomp nostaa folkmeiningillään mieleen Bob Dylanin ja laulun maustaa hienosti Hanno Maadran soittama alttoviulu. Ruotsalainen Bottleneck John toimii solistina kolmella raidalla. Shades on letkeästi vispilöidyn virvelin tahtiin kulkevaa fingerpicking bluesia ja Brothers Grim rivakamman puoleista ragtimea. Kolmikon mielenkiintoisinta jälkeä tarjoaa verkkainen Thru The Valley. Nyt instrumentaatiota värittävät Jokelinin harpun lisäksi Raul Terepin didgeridoo ja Asko Romé Altsoon viulu. Näillä eväin katse suuntautuu kauas itään ja lopputuloksena on mausteista worldbluesia. Eric Gebhardt on levyn ahkerin vierailija. Jo mainitun singleraidan lisäksi hän laulaa neljä piisiä. Näistä yksi on juurikin tuo Lemon Days, jossa kuullaan selkeitä Rolling Stones -sävyjä ja beatboxausta. Flowers puolestaan jatkaa omaperäisiä, mutta toimivia soundiratkaisuja särökitara/ trumpettiduettona ja Homesick Sam ei tarvitse taustalleen kuin Rootsin kitaran ja lyömäsoittimet. Oldieshenkinen Stick With You päättää levyn leppoisasti. Alkukeiton innostamana tätä levyä voisi verrata hyvään itämaiseen ateriaan. Piisit on jätetty lyhyiksi (välillä jopa tuntuu että liian?), joten ähkyn vaaraa ei ole. Sen sijaan levyn kuuntelun jälkeen on tyytyväinen olo, jonka kruunaa hyvä jälkimaku.<br /> <br /> </p> <h2>Black River Bluesman & Bad Mood Hudson</h2> <p> Double Headed Trouble (omakustanne, 2010) Chicken In The Watch // Sit And Burn // Gone For Good // There Is No Relief // Out In The Woods // Madness // One Too Many // Double Headed Trouble // Good Things Gone Bad Andres Rootsin levyllä vierailleet Black River Bluesman ja Bad Mood Hudson julkaisivat viime vuoden loppumetreillä omankin uutuuslevynsä. Aiemmin Cockroach Combo ja Croaking Lizard -bändien kans<br /> sa operoinut BRB on karsinut kokoonpanon minimiin ja hänen seurakseen on jäänyt vain rumpali. Lopputulos ei kuitenkaan kuulosta siitä ainakaan kärsineen. Kahdestaan nämä herrat saavat sikarilaatikkokitaralla ja rummuilla aikaiseksi melkoisen meiningin. Koska instrumentaatio rakentuu vähistä osasista, niin pienillä muutoksilla saavutetaan tehokkaat nyanssivaihtelut. Black River Bluesmanin blues ei ole koskaan ollut turhan kaavoihin kangistunutta, eikä häntä ole kahdentoista tahdin perussointukierto isommalti kiehtonut. Hänen tyylinsä on sen sijaan primitiivinen ja hypnoottisen simppeleiden riffien varaan rakentuva dirty blues. Sillä saralla duo tekee hyvää jälkeä nytkin. Pääosin mouruava slide kuljettaa levyn piisejä voimalla eteenpäin ja avausraita on oivallinen esimerkki siitä mihin kaksikko pystyy. Turhia konstailematon laulumelodia, jota slidekitara uskollisesti seurailee, vaihtelee rankemmin roiskittujen välikkeiden kanssa ja heti kakkospiisissä mukaan heitetään vielä selkeitä punksävyjäkin. Sikarilaatikkokitara pörisee voimallisesti, eikä Hudson päästä rumpujaan vähällä. Loppupuolella piisiin ilmaantuu myös ”trumpettisoolo”, jolle tuskin olisi Klaus Järvinen levyraatiaikoinaan lämmennyt. Tiedän että tämän tyyppisen musiikin yhteydessä pitää aina mainita Fat Possum -artisteja vertailukohdaksi ja jostain sieltä suunnalta tälläkin kertaa hengenheimolaisia kosolti löytynee. Voisin kuitenkin koettaa hieman kansantajuisemmin todeta, että muutamaa astetta rauhallisemmat Gone For Good ja There Is No Relief toivat ensikuulemalta mieleen Tuomari Nurmion. Pitkälti saman henkistä loitsuntaa kun Dumarikin on viimeaikaisilla bluespiiseillään harrastanut. Black River Bluesman ja Bad Mood Hudson saavat yksinkertaisista aineksista kasatun ja varsin simppelein soittopelein toteutetun vaihtoehtobluesinsa toimimaan hienosti. Siellä täällä – esimerkiksi juntaavassa nimiraidassa - mukaan tulevat taustalaulut rikastuttavat äänimaisemaa juuri sopivasti, mutta turha räpellys ja positiivinen reippaus loistavat poissaolollaan. Tunnelma on monin paikoin suivaantunut ja parin otteeseen raivoisakin, mutta mikäpä hätä tässä, kun rokki soi! Levyn loppupuolella tarjoillaan vielä nimiraidan ohella mainio, tasajalkahypyin rokkaava One Too Many, sekä raskassoutuisempi parivaljakko Madness ja Good Thing Gone Bad. Omakohtaisiin kokemuksiini nojaten voin suositella, että tämä levy on vaikkapa oivallista autoilumusiikkia sohjon täytteisiin arkiaamuihin, jolloin kaikki kanssa-autoilijat vaikuttavat potentiaalisilta bussimatkustajilta.<br /> <br /> Tällä sivulla esitellyistä levyistä löytyy maistiaisia YouTubesta ainakin seuraavasti: Andres Roots: Redecoration Day & Watcha Do -videot, Black River Bluesman & Bad Mood Hudson: Chicken In The Watch -video, Folk Uke: sekalaisia livetaltiointeja vaihtelevalla laadulla<br /> <br /> </p> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="5"> <tr> <td>Sivu:</td> <td><a href="http://julkaisut.netpaper.fi/1396/smms-suomen-maaseutumusiikkisanomat-12011-s1" title="SMMS - Suomen Maaseutumusiikkisanomat 1/2011 s. 1">etusivu</a></td> <td><a href="http://julkaisut.netpaper.fi/1400/smms-suomen-maaseutumusiikkisanomat-12011-s8-9" title="SMMS - Suomen Maaseutumusiikkisanomat 1/2011 s. 8-9">edellinen sivu</a></td> <td><a href="http://julkaisut.netpaper.fi/1402/smms-suomen-maaseutumusiikkisanomat-12011-s12-13" title="SMMS - Suomen Maaseutumusiikkisanomat 1/2011 s. 12-13">seuraava sivu</a></td> <td><a href="http://julkaisut.netpaper.fi/1406/smms-suomen-maaseutumusiikkisanomat-12011-s20" title="SMMS - Suomen Maaseutumusiikkisanomat 1/2011 s. 20">takasivu</a></td> </tr> </table> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="5"> <tr> <td>Julkaisu:</td> <td><a href="http://julkaisut.netpaper.fi/1754/satakunnan-kansa-10.10.2012-s1" title="Satakunnan kansa - 10.10.2012 s. 1">Satakunnan kansa - 10.10.2012</a></td> <td><a href="http://julkaisut.netpaper.fi/1195/muurame-ensimmainen-lehti-11.5.1970-s1" title="Muurame - Ensimmäinen lehti 11.5.1970 s. 1">Muurame - Ensimmäinen lehti 11.5.1970</a></td> <td><a href="http://julkaisut.netpaper.fi/1102/ydinsato-vt5-7-netpaper.pdf-s1" title="Ydinsato - VT5-7_NETPAPER.pdf s. 1">Ydinsato - VT5-7_NETPAPER.pdf</a></td> <td><a href="http://julkaisut.netpaper.fi/466/polarkylma-norpe-nrc-100-huolto-ohje-s1" title="Polarkylmä - Norpe NRC-100 huolto-ohje s. 1">Polarkylmä - Norpe NRC-100 huolto-ohje</a></td> </tr> </table> </div> </body>